Kivaa työtä opiskelujen ohelle

Mulla alkoi perjantaina koeviikko ja en malttais millään oottaa että se loppuu. Eniten mua pelottaa keskiviikon matikan koe, mut toivottavasti se menee läpi.. Ens jakso tulee olemaan ihanan rento. :-) 

Mä oon pitemmän aikaa etsinyt/halunnut jotakin työtä, jota vois tehdä opiskelujen ohella. Muutama viikko sitten äiti näytti mulle lehdessä olevaa ilmoitusta nuorten kotityökurssista jonka käyneiden olis mahdollista saada töitä koyiaputyöntekijänä, jonka tehtäviin kuuluu mm. asiakkaiden kotien siivousta. Soitin sinne ja mahduin vielä mukaan. Kurssi pidettiin viime viikolla kolmena päivänä yhteensä 14 tunnin ajan. Me harjoiteltiin erilaisia kotitöitä sekä opittiin miten pitää toimia tietyissä tilanteissa, esimerkiksi jos asiakas käyttäytyy ahdistelevasti työntekijää kohtaan. Lauantaina me oltiin työssäoppimisessa palvelutalossa. Pari tai yksi henkilö sai vanhuksen, jota auttoi. Vanhuksilla oli erilaisia toiveita, kuten viikkosiivousta, joulukoristeiden laittoa, ulkoilua tai kaupassa käyntiä. Mä sain asiakkaakseni erään miehen, jonka kotiin mä tein viikkosiivouksen. Mies oli mukavan oloinen ja hänen hymy kertoi mulle kuinka paljon se oli kiitollinen. :--)

 Myöhemmin iltapäivällä me kurssilaiset pidettiin vanhuksille viriketuokio, jossa me laulettiin lauluja, sekä vanhoja lauluja että joululauluja jotka oli vanhuksille tuttuja. Tuli ihan tippa linssiin kun vanhukset alkoi laulamaan ensimmäistä laulua, ystävä sä lapsien. :')

Lauantaina mä meen tekemään työssopimusta, ja toivottavasti mä saisin mahdollisimman paljon työtä. :) Onko teillä mitään ollut työtä opiskelujen ohella?

My tuesday

Eilen mulla oli vapaapäivä koulusta, koska mulla ei ollut mitään koetta. Heräsin jo vähän ennen yhdeksää, sillä en halunnut tuhlata koko päivää sängyn pohjalla maaten. Aamupalaksi leipää, joka on parasta ruisleipää mitä tiiän. :D Vähän jälkeen yhdeksän telkkarista tuli puolen tunnin joogaharjoitus, jonka tein.

Joogan jälkeen päästin lähteä pienelle lenkille. Ulkona oli kylmä!!!
 

Loinaaksi söin currynuudeleita ja vihanneksia. Jälkiruoaksi tein mikrobrownien joka ei onnistunut niin hyvin kuin ennen :-/

Mummulla oli nimipäivät ja tein sille kortin :)

Ilta menikin sitten matikkaa opetellessa... Toivon niiiiin paljon että se koe menee läpi!

Jouluarvonta toisessa blogissa!

Mun toisessa blogissa on meneillään jouluarvonta, ja siihen voi käydä osallistumassa 24.11 mennessä. Palkintona on muunmuassa joulukortteja ja askartelutarvikkeita, joten jos sulla on aikeissa lähettää joulukortteja tai vaikka tehdä niitä itse, niin kannattaa osallistua. :---) Arvontaan osallistumaan pääset painamalla -> tästä <-

Some pics from this week

Sisustuskuumetta

Tänään kävin kaverini kanssa asuntonäyttelyssä katsomassa uutta asuntoa hänelle. Yhden kerrostalon asunnon asunnot oli remontoitu täysin, ja nyt niitä pääsi ostamaan tai vuokraamaan. Kaikki asunnot (okei, ei ne kaksiot, vaan yksiöt) oli tosi ihania, ja hohtivat uutuuttaan. Kaikki oli uusittu, kodinkoneet, kaapistot, kylpyhuone yms. Asunnot menikin tosi hyvin kaupaksi ja kaverini löysi itselleen ihanan yksiön. Valitseminen ei ollut ihan helppoa, talo oli kuitenkin tuttu ja toiseissa oli asunto tietystä kerroksesta. Me oltiin kahden vaiheilla, joko muutamaa neliötä pienempi asunto tai siten vähän isompi. Lopulta kuitenkin päädyimme isompaan. 

Mä oon siitä asunnosta hirveen innoissaan, vaikka eihän se mun tuu olemaankaan. :-D Mä en oo ikinä muuttanut, okei oon kaksi vuotiaana, mutta sitä ei lasketa koska olin niin pieni, etten muista siitä mitään. Mun mielestä on ihanaa osallistua sen asunnon sisustamiseen, en malta odottaa että sinne pääsee käymään ja auttamaan sisustamisessa ! :D

Asuntoesittelyssä oli myös suunnilleen munkin ikäisiä nuoria, alle 18-vuotiaitakin, jotka halusivat vuokrata jonkin asunnon.

Mä en tiedä olisinko mä vielä valmis muuttamaan pois kotoa. En oo muuttamassa vielä ainakaan kahteen vuoteen, mutta sitten kun se aika tulee, niin se varmasti on tosi kivaa, mutta samalla haikeaa,  kun äiti ei ookaan enää huutamassa syömään ja pitää selvitä yksin.

Minkä ikäisenä te aiotte muuttaa/ muutitte pois kotoa?

how did i look in 2012?

Kauheeta miten ihminen oikeasti muuttuu parissa tai muutamassa vuodessa. Mä katsoin mun vanhoja kuvia koneelta pitkästä aikaa ja täytyy kyllä sanoa että mun ulkonäkö on muuttunut hirmuisen paljon! Seiskalla oon välillä näyttänyt ihan nätiltä ja luonnolliselta nuorelta, mutta välillä on ollut kauheita kausia joissa meikki on aivan kauhea ja sitä on ihan liikaa. :D

 Positiivista tässä on se, että ulkonäköni on mennyt mielestäni parempaan suuntaan. Kasvonpiirteetkin on muuttunut niin paljon, ja nyt tuntuu hyvältä että musta tosiaan huomaa että vuosia on tullut lisää. :D Johtuuhan se ehkä siitäkin että ulkonäköön jaksaa panostaa enemmän.

Mä oon pitemmän aikaa miettinyt, että kävisinkö kampaajalla. Mulla on viime kerrasta jäänyt hirveä kammo, en tykännyt lopputuloksesta yhtään! Pitkästä tukasta en haluaisi luopua, muttalatvat kuitenkin on niin huonossa kunnossa. Mulla on kokemusta siitä, että vaikka sanoisin että pituudesta en halua paljoa pois, niin kuitenkin tuloksena on siten montamonta senttiä lyhyempi tukka. Oon kuitenkin tällä hetkellä ihan tyytyväinen mun hiuksiin piituudesta ja mallista puhuttaessa.

Kaikki kuvat on tältä vuodelta:

Kirppislöytöjä

Tänään kävin hyppytunnilla kirpparilla, ja pitkästä aikaa tein mukavia löytöjä. Ostin kolme huivia, korvakorut, neuletakin, farkut ja koristekukkia. Kaikista ostoksista ei ole kuvia, mutta suurimmasta osasta kuitenkin. :-)

Huivi 3.50e -50% eli 1,75e / kirppari

Koristekukkia askarteluun yht. 0.40 e / kirppari

farkut 6e / kirppari

huivi 1e / kirppari

Kommunikointia (ainakin sen yrittämistä) ilman yhteistä kieltä :----)

Ootteko koskaan yrittäneet kommunikoida sellaisen kanssa, jonka kanssa ei oo yhteistä kieltä ollenkaan? Minä koin sen ensimmäisen kerran eilen, ja olihan se hankalaa, mutta myös hauskaa ja mielenkiintoista. Eilen olin auttamassa lähiaikoina Suomeen muuttanutta kolmehenkistä pientä perhettä muunmuassa telkkarin ostossa, passikuvien otossa valokuvaamossa ja Stockmannin jäsenkorttien hankinnassa. Olin tavannut perheen kerran aikaisemminkin. Suurimman osan ajasta mukana oli myös kaverini, joka on asunut Suomessa muutamia vuosia, ja on kotoisin samasta maasta kuin tämä kyseinen perhe, ymmärsin siis  perheen teini-ikäisten lasten kieltä kaverini avulla.

 Perheen äiti kuulee huonosti, eikä ole puhekykyinen. Hän käyttää viittomakieltä lastensa kanssa. Perheen äidin kanssa me käytiin ottamassa kuvat valokuvaamossa kahdestaan. Kysyin kassalta saako täällä otettua passikuvia, ja pian perheen äiti istuikin jakkaralla valokuvattavana. Kuvaaja kysyi ymmärtääkö hän suomea, ja kerroin että ei ymmärrä. Huvittuneena sivulta seurasin kun kuvaaja yritti epätoivoisesti sanoa - suomeksi - kuinka kuvassa täytyisi olla. Muutaman minuutin kuluttua saimme kuvat kassalta, ja tuli aika maksaa. Osoitin omaa lompakkoani, kertoakseni mitä pitäisi tehdä. Hän kaivoi laukusta rahan sijaan passinsa. Kun esitin seteliä omasta lompakostani, hän ymmärsi sitten mitä piti tehdä.

Kuvien oton jälkeen odottelimme muuta perhettä ja kaveriani, ja "juttelimme" äidin kanssa. Ihan hyvin se meni kuitenkin, sain selville esimerkiksi miksi äiti ei halua käyttää hanskoja, onko hänellä kylmä, ja mikä hänen kantansa tupakanpolttoon on.

Vaikeimmaksi sanaksi kuvailla elein oli "hyvä" ja "huono". Suomalaisillehan sen voi ilmaista peukaloa ylös tai alas näyttämällä, mutta heidän kulttuurissaan peukun näyttäminen tarkoittaa... aivan jotain muuta. :D Esimerkiksi kun äiti esitti juuri otettuja passikuviaan, olisin halunnut ilmaista että hyviä ne ovat, mutta vaikeaa se oli. Tyydyinkin vain nyökyttelemään päätä ja hymyilemään.

Television ostimme Stockmannilta. Meitä auttoi myyjä, ja hän taisi luulla että minäkin kuulun siihen perheeseen, hah :D

Perheen pojan kanssa kävin Halpa-Hallissa kahdestaan, kun tarvitsimme scart-johtoa telkkariin. Poika ei osaa vielä suomenkieltä lähes ollenkaan, ja voitteko kuvitella kuinka vaikeaa kommunikointi oli, paljon vaikeampaa kuin äidin kanssa. :D Sanavarastossani on muutama lause ja sana heidän äidinkieltään, mutta ei niistäkään paljon hyötyä ollut.

Päivä oli mukava, ja huomasin että perheen äiti oli kiitollinen ja iloinen. Pyysi käymään toistekin, ja ihanasti kätteli ja taputti minua olkapäälle. :> Tän takia mä rakastan auttamista, siitä saa itselle niin hyvän mielen.